ALKUVAIHEET LOUISIANASSA
Huddie William Ledbetter syntyi Jeter Plantaasilla Mooringsportissa, Louisianassa mutta varttui Leighissä, Texasissa, jonne perhe muutti hänen ollessaan viiden vanha. Hänen syntymäpäiväkseen on ilmoitettu 29.1.1885 tai 21.1.1888. Hautakiveen on kuitenkin merkitty vuosi 1889.
Ainoana lapsena hän sai osakseen kaiken rakkauden ja huomion Wes ja Sally Ledbetteriltä. Ledbetterit olivat melko hyvin toimeen tulevia etelän mustia, jotka olivat nousseet vuokraviljelijöistä Louisianassa maanomistajiksi Texas-Louisiana rajalla. Leadbellyn äiti, Sally Pugho, oli puoliksi intiaani.
Leadbelly'n setä, Terrel Ledbetter, opetti veljenpoikaansa soittamaan huuliharppua ja kitaraa. Leadbelly esiintyi pian paikallisissa juhlissa sekä vastoin äitinsä protesteja myös Shreveportin Fannin Streetillä, tunnetulla punaisten lyhtyjen alueella. Vuoteen 1903 mennessä Lead Belly oli jo jonkin tasoinen muusikko ja laulaja.
Leadbelly aiheutti skandaalin tullessaan isäksi 15 ikäisenä ja toisen kerran 16 vuotiaana. Vastauksena raivostuneen yhteisön reaktioon, hän jätti lapsuudenkotinsa työskennellen apulaisena ja renkinä farmeilla. Yhdessä vaiheessa hän kuitenkin sairastui vakavasti ja palasi kotiinsa Mooringsportiin. Tänä ajanjaksona hän tapasi ensimmäisen vaimonsa, Lethen.
Leadbelly vakuutteli myöhemmin maanneensa 8 - 10 naisen kanssa joka yö ja kierteli noihin aikoihin Dallasin ympäristössä bluesmies Blind Lemon Jeffersonin kanssa. Sokealla Jeffersonilla, joka tuli myöhemmin 1920-luvulla myymään miljoona levyä, oli suuri vaikutus Leadbellyyn, joka osoitti tämän tekemällä laulun "(My Friend) Blind Lemon" - "(Ystäväni) Sokea Lemon".
ONGELMAT ALKAVAT
Lead Bellyn äkkipikainen luonne johti usein ongelmiin lain kanssa. Vuonna 1915 hänet tuomittiin "pistoolin kantamisesta" ja lähetettiin Harrison County chain gangiin. Vaikka Lead-bellyn vanhemmat möivät maansa maksaakseen pojalleen hyvän asianajajan, Leadbelly tuomittiin pakkotyöhön. Hänen onnistui kuitenkin paeta ja selvitä suuresta takaa-ajosta juoksemalla koiria ja miehiä karkuun läpi metsien ja soiden.
Hakeuduttuaan vanhempiensa farmille piilopaikkaa etsiessään, isä lähetti hänet New Orleansiin mutta hän ei pitänyt kaupungista ja muutti Texasin De Kalbiin, osavaltion koillisosaan lähelle Arkansasia. Toivoen välttävänsä pidätyksen hän elätti itseään farmiapulaisena ja sukulaiset auttoivat häntä. Tänä aikana Leadbelly ei juurikaan musisoinut ettei kiinnittäisi itseensä huomiota. Hän alkoi myös käyttää salanimeä Walter Boyd. Hän ja Lethe eivät enää olleet yhdessä ja Leadbelly löysi muita naisia pitämään itselleen seuraa.
TUOMIO MURHASTA
Walter Boydina hän tuli tunnetuksi siitä että oli jatkuvasti naisissa tai tappelemassa. Matkustaessaan ystäviensä ja sukulaismiehen Will Staffordin seurassa, Leadbelly joutui naisen takia tappeluun jossa hän ampui Staffordia kuolettavasti. Tammikuussa 1918 hänet lopulta vangittiin ja vaikka Leadbelly vakuutteli loppuun asti syyttömyyttään, hänet tuomittiin murhasta 30 vuodeksi pakkotyöhön Texasin Shaw State "Farmille".
Käyttäen yhä nimeä Boyd, Leadbelly istui seitsemän vuotta 30-vuotisesta tuomiostaan. Vankilapaon epäonnistuttua hän yritti hukuttautua jokeen mutta hänet vedettiin väkisin rantaan. Palattuaan vankilaan hän alkoi käyttää musikaalisia lahjojaan päästäkseen vartijoiden suosioon. Kun Leadbelly kärsi tuomiotaan Shaw State Farmilla, hänen isänsä kuoli. Juuri ennen kuolemaansa, Wes Ledbetter oli yrittänyt lahjoa vankilanjohtajaa vapauttamaan hänen poikansa.
Kuitenkin vuonna 1925, Leadbelly sai keinoteltua itselleen armahduksen. Hänet vapautettiin seitsemän vuoden vankilassa olon jälkeen, mikä oli itse asiassa se vähimmäisaika joka hänen oli pakko tuomiostaan lusia. Hän teki vapautensa puolesta niin vetoavan laulun kuvernööri Pat Morris Neffille käyttäen hyväksi Neffin lujaa uskonnollista vakaumusta että tämä päätti vapauttaa Leadbellyn. Asiaan vaikutti myös hyvä käytös ja vartijoiden kertomukset miehestä joka oli vuosien ajan viihdyttänyt heitä ja muita vankeja musiikillaan.
Vapauduttuaan hän palasi Mooringsportiin. Leadbelly Elätti itsensä kuorma-auton kuljettajana ja hankki itselleen naisia ja viskiä musiikkinsa avulla. Näihin aikoihin Blind Lemon Jeffersonin levyt möivät hyvin ja country blues oli suosionsa huipulla. Mutta levy-yhtiöiden kykyjenetsijät eivät kiinnittäneet huomiota Leadbellyyn.
TAKAISIN LINNAAN
Eräänä yönä esittäessään laulua "Mister Tom Hughes's Town," Leadbelly joutui tappeluun josta hänelle jäi muistoksi hirvittävä arpi kaulaan ja toinen osapuoli sai pysyvän aivovaurion. Lisää käsirysyjä seurasi ja Leadbelly oli taas jatkuvasti ongelmissa lain kanssa.
Kahinan jälkeen jossa hänen kertomansa mukaan kuusi miestä oli yrittänyt viedä häneltä viskipullon, Leadbelly tuomittiin pahoinpitelystä ja tapon yrityksestä. Pöytäkirjat kuitenkin osoittavat tuomion tulleen siitä että hän oli hyökännyt veitsen kanssa valkoisen pelastusarmeijan upseerin kimppuun kun tämä oli kieltänyt Leadbellyä tanssimasta pelastusarmeijan järjestämässä konsertissa.
Vuonna 1930, Leadbelly tuomittiin kymmeneksi vuodeksi Louisianan lääninvankilaan eli kuuluisaan Angolan vankilaan. Kun tuomion syy selvisi vankilanjohtajalle, häneltä riistettiin kaikki mahdollisuudet aikaisemmasta vapautuksesta. Elämä lama-aikana etelävaltojen vankiloissa ei ollut helppoa ja Leadbelly sai muiden vankien lailla osakseen hirvittävää väkivaltaa ja kohtelua. Hän kuitenkin sopeutui Angolan kurjiin oloihin ja ajan myötä pääsi työskentelemään vankilan pesutuvalle ja keittiöön. Tämän tuomionsa aikana hän alkoi nukkua sellissään valo päällä. Ilmeisesti pieni valonkajo pimeässä sellissä toi hänelle jonkinlaista lohtua kurjuuteen.
TUTUSTUMINEN LOMAXIIN
Vuonna 1933, Harvardin käynyt Amerikkalaisen folk musiikin asiantuntija, John Lomax, kierteli etelävaltioiden vankiloita nauhoittaen vankien musisointia ja saapuessaan Angolaan hän kuuli Leadbellyn laulavan. Lomax nauhoitti monia Leadbellyn lauluja ja palasi muutamaa kuukautta myöhemmin paremman äänityslaitteiston kanssa. Leadbelly nauhoitti "Please Pardon Me" laulunsa joka oli nyt omistettu Louisianan kuvernöörille sekä "Goodnight Irenen." Leadbelly väitti myöhemmin vapautuneensa koska kuvernööri oli liikuttunut kuultuaan laulun mutta asiakirjoista selviää vapautumisen syyn olleen "taloudellinen".
Kun Leadbelly vapautettiin Angolasta vuonna 1934, työpaikat olivat tiukassa, varsinkin entisille vangeille. Lomax kuitenkin palkkasi hänet studioapulaiseksi ja otti tämän mukaansa New Yorkiin, missä Lomax oli tunnettu varakkaissa piireissä jotka olivat tykästyneet folk musiikkiin. Leadbelly saapui New Yorkiin 31.12.1934, ja aiheutti pian sensaation fyysisellä olemuksellaan ja vankilataustallaan. Hänen musikaaliset kykynsä 12-kielisellä kitaralla tulivat sukupolvien takaa ja tyyli oli aijemmin täysin vieras New Yorkin asukkaille.
Häntä pyydettiin esiintymään eliitti-yliopistoilla, joissa hän yhtä paljon pelotti kuin viehätti kuulijoitaan. Lomax neuvotteli sopimuksen Macmillanin kanssa kirjoittaakseen kirjan "Negro Folk Songs as Sung by Leadbelly"joka tulisi sisältämään Leadbellyn elämänkerran, tarinan siitä miten Lomax löysi hänet sekä taustatarinoita Leadbellyn esittämille lauluille.
Leadbelly muutti asumaan talooon Connecticutissa jonka omisti eräs seurapiiri julkimo saaden näin omaa rauhaa lehdistöltä ja Lomax työskenteli kirjansa parissa. Leadbelly tutustui Louisianalaiseen Martha Promiseen ja he avioituivat Connecticutin Wiltonissa, seremoniassa joka oli hyvin julkinen.
Oleskellessaan Connecticutissa, Leadbelly levytti musiikkiaan "Library of Congress archivesille". Lomax järjesti hänelle levytyksiä myös American Record Company levy-yhtiön kanssa. Vaikkakin American julkaisi joitakin hänen levyjään kaupallisesti ne möivät huonosti koska bluessin ja folkin suosio oli alkanut hiipumaan kymmenkunta vuotta aikaisemmin.
Mutta varsinainen ongelma oli siinä että levy-yhtiöt vaativat Leadbellyä esittämään bluessia vaikka tämän varsinaiseen repertuaariin genre ei kuulunutkaan. Lopputuloksena, Leadbelly ei koskaan myynyt paljon levyjä elossa ollessaan, vaikka todella suuri yleisö oli kiinnostunut hänen folk musiikistaan.
RIITAANTUMINEN LOMAXIN KANSSA
Vaikka Leadbellyn ja Lomaxin keskinäiset välit olivatkin hyvät, ajan myötä he riitaantuivat. Niin pitkään kuin Huddy pysyi poissa vaikeuksista ja esiintyi Lomaxin järjestämissä tilaisuuksissa kaikki oli hyvin. Lomax hoiti hänen raha-asiansa mikä oli paras keino pitää Leadbelly "lyhyellä hihnalla" ja hillitä tämän tulista luonnetta.
Leadbelly alkoi torjua Lomaxin sopimia tilaisuuksia tutustuttuaan New Yorkin mustaan yöelämään. Miehen väkivaltainen menneisyys ja se että hän oli kuin helposti syttyvää ruutia antoi Lomaxille enemmän kuin tarpeeksi syytä pelätä löytämäänsä Leadbellyä. Miesten väliset kiistat ja jatkuva konserttien unohtaminen johti heidän yhteistyönsä loppumiseen maaliskuussa 1935.
Leadbelly palasi Louisianaan ja Lomax puolestaan Texasiin työskennelläkseen kirjansa parissa joka oli jäänyt aikataulusta jälkeen. Rahattomana Huddy yritti asianajana avulla vaatia rahaa Lomaxilta koska tämä kirjoitti kirjaa Leadbellystä. He pääsivät sopimukseen ja kirja valmistui marraskuussa 1936.
VASEMMISTOLAISET YSTÄVÄT
Maaliskuussa 1936, vuosi sen jälkeen kun hän oli jättänyt New Yorkin, Leadbelly oli palannut yhteen vaimonsa Marthan kanssa. Ilman Lomaxia, Leadbelly joutui sinnittelemään taloudellisessa ahdingossa mutta tavattuaan New Yorkin yliopiston lehtori Mary Barniclen, häntä alettiin kutsumaan kaupungin vasemmistolaisten järjestämiin tapahtumiin, joissa väki oli hyvin kiinnostunut Leadbellyn folk musiikista .
sosiaalituen ja epämääräisten töiden avulla eläen, Leadbelly vaimoineen sinnitteli pitääkseen yllä siedettävää elintasoa. Lomaxin kirja ei myynyt hyvin. Jazz ja swing hallitsi nyt markkinoita ja Leadbellyn yleisö koostui enää lähinnä politiikasta kiinnostuneista vasemmistolaisista. Houkutellakseen laajempaa kuulijakuntaa hän teki lauluja tasa-arvosta ja rotuerottelusta. Hän levytti myös ei-kaupallisia tallenteita jotka päätyivät Itä-Tennesseen yliopiston arkistoihin. Tekipä hän vielä lastenlaulu albuminkin.
VANKILA KUTSUU JÄLLEEN
Vuonna 1939, Leadbelly pidätettiin tämän pahoinpideltyä miehen veitsellä. Raportin mukaan hän oli puukottanut uhriaan 16 kertaa. Tästä pahoinpitelystä hänet tuomittiin alle vuodeksi vankilaan. Oikeudenkäyntien aikana hän levytti ensimmäistä kertaa kaupallisesti sitten vuoden 1935 Musicraftille, vasemmistolaismieliselle pienelle levy-yhtiölle. Hän sai tästä jonkin verran royalteja.
51 vuoden ikäinen Leadbelly alkoi istumaan neljättä tuomiotaan vuonna 1939. Vuoteen 1940 mennessä, suoritettuaan tuomiostaan 8 kuukautta, hänet vapautettiin ja tämä palasi New Yorkiin. Näihin aikoihin folk musiikki oli tulossa jälleen suosituksi ja tämä suosio jatkoi kasvuaan ennnen ja jälkeen toisen maailmansodan.
VIIMEISET VUODET
Leadbelly ystävystyi tuolloin vielä tuntemattoman Woody Guthrien kanssa ja kutsui hänet asumaan kotiinsa jossa hän asui vaimonsa Marthan kanssa. Leadbellyn asunnosta tuli pian suosittu kokoontumispaikka folk musiikista kiinnostuneille ja soittosessiot jatkuivat usein läpi yön aina aamuun asti. Leadbelly esiintyi radiossa ja teki levytyksiö RCA:lle sekä "Library of Congressille". Hän levytti myös Moe Asch's Folkway Recordsille, josta tuli hänen pääasiallinen levy-yhtiönsä.
Vuonna 1944, Leadbelly suuntasi Hollywoodiin siinä toivossa että pääsisi näyttelemään elokuviin. Vaikka tämä yritys epäonnistui hän niitti mainetta esiintymällä paikallisilla klubeilla. Hän levytti Capitol recordsille jolla oli tähän astisista levy-yhtiöistä kaikkein kehittynein studio. Mutta vuoteen 1946 mennessä hän oli saanut tarpeekseen Californiasta ja palasi New Yorkiin. Folk musiikin suosio jatkoi koko ajan kasvuaan ja Leadbelly huomasi itsekin hänen kuulijakuntansa laajenevan jatkuvalla syötöllä.
Vuonna 1946 julkaistiin Englannissa kirja nimeltä "A Tribute of Huddie Ledbetter". Leadbelly tuli mainiosti toimeen esiintymällä jazz-klubeilla ja satunnaisissa konserteissa.
Vuonna 1949, lyhyen Ranskankiertueen aikana, hänelle diagnosoitiin Lou Gehrigin tauti. Hän kuoli New Yorkissa puoli vuotta myöhemmin, 6.12.1949. Hänet haudattiin Shiloh Baptisti kirkon hautausmaalle lähelle Mooringsportia, Louisianassa.
Henry Robinson & Dan Garner kunnioittavat
Leadbellyn muistoa musisoimalla tämän haudalla.
Leadbellyn hautakivi.
















